Hirnahdus teille kaikille! Toi mun aika ilkee tarhakaveri Lobe yritti taas kerran vallata tän blogin, vaikka kaikki oikeesti tietää, mitä varten te tätä luette (vastaus: tahdotte kuulla minusta, prinsessaponi, Oonasta!). Olin aika viekas ja onnistuin saamaan kirjoitusvuoron itselleni ja ajattelin tulla kertomaan teille mun kuulumisista.
Okei, ei se Lobe niin ilkeä ole, vaikka ärsyttävä osaa välillä olla. Kun Merikan pikkusisko tuli hoitamaan ja paijailemaan mua yksi päivä, me mentiin mun omaan talliin (= mun omaan valtakuntaan!) ja Lobe isompaan talliin. Sitten se ilkiö tais tallata Merikan varpaille, kun Loben leipä tippui lattialle... Ja välillä se Lobe jahtaa mua tarhassa, kun mä kuulemma yritän varastaa sen ruokia. Älkää uskoko sitä, jos se ens kerralla väittää jotain sellaista! Se taisi suuttua tästäkin, kun minä pääsin teille kirjoittelemaan eikä se. Lobe on mulle vähän niinkuin isosisko - me tapellaan vähän väliä, mutta silti se on mun rapsuttelukaveri. Isosisko tosiaankin, miksi minusta tuntuu, etten koskaan kasva yhtä isoksi kuin se?
 |
| Odottelin Tauskin kanssa tarhan perällä ja katselin, mitä Merika puuhaa. |
 |
| Meille sanottiin, että heti kunhan loput lumet sulaa, meidän tarhalle tehdään suursiivous. Iik! |
Ihana, ihana kevät on taas saapunut luoksemme! Edelleen maastosta löytyy lunta ja jäätä, ja mulla on edelleen hokkikengät (= korkokengät) jaloissa. Kenttä alkaa olemaan jo mukavan sula, ja kuulin Merikan kehuvan, että kohta minä pääsen hyppäämään! Vähänkö kivaa, edellisestä kerrasta on taas aikaa... Ja varmaan saan pikapuoliin sen yhden Merikan kaverin ratsastamaan mulla, sen joka ei koskaan kestä mun ninjahyppelyissä kyydissä, hah! Mun mielestä näin kevään kunniaksi on hauskaa tiputtaa hirmuinen määrä talvikarvaa sekä kieriskellä jokaisessa mutalätäkössä ja sen jälkeen makoilla puhtaissa puruissa. Merika ainakin naureskelee mulle, kun näkee millaiseen kerrokseen olen saanut itseni piehtaroitua. Kattokaa nyt vaikka näitä kuvia!
 |
| Kyllä tekee hyvää! |
 |
| Tykkäättekö uudesta mutalookistani? |
 |
| Vai sopisiko puru sittenkin paremmin mustalle karvalleni? |
Pääsin viikko sitten kentälle touhuamaan Merikan ja sen kaverin Kristan kanssa. Ensin tehtiin vähän temppuja, mutta koska Merikalla ei ollut mukanaan mulle nameja (mitä se sellainen palvelu on olevinaan, pyh!), en myöskään halunnut suorittaa temppuja kovin hyvin. Kohta se kuitenkin haki juoksutusraipan, ja minä kyllä tiedän, mitä silloin tehdään; juostaan ja lujaa! Alkuun kylläkin laiskottelin enkä millään olisi jaksanut liikutella jalkojani, mutta kun vähän sai verkattua, alkoi intoa riehumiseen löytyä! Tälläistä tällä kertaa, mites teillä?
 |
| Kristalta varmasti löytyy namia! Ai ei vai, jaahas! |
 |
| Temppuja, temppuja |
 |
| No hymyillään pikkusen, kun kiltisti pyydetään. |
 |
| Nameja? Eikö vieläkään? Höh |
Onko teillä jo kevättä rinnassa?
Haleja ja märkiä pusuja, prinsessanne Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti